Keratokonus on sairaus, jossa sarveiskalvo suippenee ja pullistuu ulospäin. Nimi tulee kreikankielestä (keratokonus) ja tarkoittaa "kartiomainen sarveiskalvo".
Keratokonuksen oireet
Keratokonuksen syitä ei tunneta. Tiedämme, että se aiheuttaa oireita epämuodostuneen sarveiskalvon ja epämuodostuneen alueen reuna-alueiden arpeutumisen seurauksena.
Keratokonuksen ensimmäiset oireet ovat tavallisesti normaali samea näkö, jota esiintyy myös tavanomaisten taittovirheiden tai astigmatian yhteydessä.
Keratokonuksen merkittävin oire ovat hajanaiset haamukuvat kohteen ympärillä. Voi myös esiintyä näköhäiriöitä, kuten viivoja ja välähtelyjä, joihin liittyy usein yliherkkyys voimakkaalle valolle ja satunnainen kutina.
Keratokonus heikentää lisäksi usein pimeänäköä. Näköhäiriöt ja epäterävyys korostuvat heikoissa valaistusolosuhteissa, koska pupilli avautuu päästääkseen enemmän valoa sisään ja altistaa suuremman osan sarveiskalvon epäsäännöllisestä pinnasta.
Keratokonuksen hoito
Lievemmissä tapauksissa silmälasit ja tavalliset pehmeät piilolinssit voivat auttaa korjaamalla näöntarkkuuteen liittyvät ongelmat. Sairauden edetessä sovitetaan usein stabiilit (RGP) piilolinssit näöntarkkuuden korjaamiseksi, osittain siksi, koska ne mukautuvat vähäisessä määrin sarveiskalvon muuttuneeseen muotoon. Keratokonuslinssit korjaavat näköongelman, mutta eivät jarruta sairauden etenemistä.
Sairauden pahentuessa erikoislinssit ja leikkaus ovat tavallisin hoitovaihtoehto.
Leikkaukset ja sarveiskalvosiirrot
Sarveiskalvosiirrot – keratoplastia – ovat tavallisia, turvallisia ja tehokkaita. Potilaat tarvitsevat kuitenkin edelleen tavanomaista näönkorjausta.
Sarveiskalvosiirrossa kirurgi poistaa potilaan sarveiskalvon ja korvaa sen lahjoittajalta saadulla sarveiskalvolla. Koska sarveiskalvolla ei ole suoraa verenkiertoa, potilaan veriryhmän ei tarvitse olla yhteensopiva lahjoittajan kanssa. Näönlaatu paranee yleensä merkittävästi sairauden vakavuudesta, leikkaustekniikasta ja muista tekijöistä riippumatta.
Puolirenkaiden, ns. ”intacs”, implantointi on vastikään hyväksytty kirurginen vaihtoehto sarveiskalvosiirroille. Siinä ohuet puolirenkaat implantoidaan silmään pienten, sarveiskalvon kehälle tehtyjen viiltojen kautta ja luovat tuskin näkyvän renkaan silmään. Ne painavat sarveiskalvoa ulospäin sarveiskalvon kartiomaisen osan tasoittamiseksi, niin että sen muoto normalisoituu.
CXL (crosslinking) on kehitteillä oleva hoitomuoto, jota tutkitaan Euroopassa ja joka on kliinisissä tutkimuksissa Yhdysvalloissa. Kollageenin ristisidokset toimivat sarveiskalvon luonnollisena ankkurina. CXL-hoidossa sarveiskalvolle tiputetaan erikoistippoja. Sen jälkeen liuos aktivoidaan UV-valolla kollageenin ristisidosten lisäämiseksi. CXL ei paranna keratokonusta, mutta tutkimusten mukaan sillä on potentiaalia jarruttaa sairauden etenemistä.
Jos sinulla on keratokonus, keskustele silmälääkärin kanssa sairauden etenemisestä. Silmälääkäri auttaa sinua arvioimaan silmiesi terveyden ja mahdolliset hoitovaihtoehdot ja voi tehdä tarkan keratokonusdiagnoosin. Säännölliset näöntarkastukset tarjoavat optikollesi erinomaisen tilaisuuden tarkkailla silmiäsi ja näköäsi varmistaakseen hyvän näön ja silmien terveyden mahdollisimman pitkään.
Tämän artikkelin tietoja ei tule pitää lääketieteellisinä neuvoina eikä niitä ole tarkoitettu korvaamaan lääketieteen ammattilaisen antamia suosituksia. Jos sinulla on kysyttävää, ota yhteyttä optikkoosi.