Likitaittoisuuden yleistyminen

Likitaittoisuuden yleistyminen

Likitaittoisuuden ennustetaan yleistyvän maailmanlaajuisesti niin, että siitä kärsii vuoteen 2050 mennessä 50 % maailman väestöstä.1

Likitaittoisuuden esiintyvyys on viime vuosikymmenten aikana kasvanut jatkuvasti.Alati lisääntyvä todistusaineisto viittaa siihen, että likitaittoisuuden yleistymisen taustalla ovat käyttäytymiseen ja elämäntapaan liittyvät seikat (koulutus ja ympäristö) sekä genetiikka.

Genetiikka

Likitaittoisuuden riski lapsilla kasvaa, jos vanhemmat ovat likinäköisiä.2
Riski on lähes:

  • Kun molemmat vanhemmat ovat likinäköisiä.

  • Kun yksi vanhemmista on likinäköinen..

  • Kun kumpikaan vanhemmista ei ole likinäköinen.

 
 

Elämäntavat

Yli 50 % maailman väestöstä arvioidaan olevan likinäköisiä vuoteen 2050 mennessä.1

  • Vähäinen ulkoilu.3 4

  • Pitkittynyt lähinäön käyttö, kuten lukeminen ja pelaaminen mobiililaitteilla.3 5

  • Huono valaistus.3 5

Likitaittoisuuden esiintyvyys maailmanlaajuisesti

Yli 50 % maailman väestöstä arvioidaan olevan likinäköisiä vuoteen 2050 mennessä.1

Lasten likitaittoisuus alkaa yhä nuoremmalla iällä.6

Tämä tarkoittaa, että myopia etenee nopeammin ja yleistyy, mikä lisää silmälasien ja/tai piilolinssien tarvetta ja aiheuttaa elämäntapoja koskevia haasteita.

Likitaittoisuuden esiintyvyys maailmanlaajuisesti

Mitä merkitystä likitaittoisuudella on?

Likitaittoisuuden tiedetään olevan yhteydessä verkkokalvon irtoamiseen ja silmänpohjan rappeumaan.

Aksiaalinen pidentyminen venyttää ja ohentaa verkkokalvoa, mikä altistaa silmät erilaisille terveysriskeille. Esimerkiksi -3,00D:n korjausta tarvitsevan henkilön silmien terveyttä on seurattava pidemmällä aikavälillä, sillä likitaittoisuuteen liittyy kolminkertainen riski posteriorisen subkapsulaarisen kaihin kehittymiseen ja kymmenkertainen riski verkkokalvon irtoamiseen ja silmänpohjan rappeumaan emmetrooppiin verrattuna.7

Odds ratios for myopia-associated pathology

  Posteriorinen subkapsulaarinen kaihi Glaukooma Verkkokalvon irtoaminen Silmänpohjan rappeuma
-1.00 to -3.00 2.1 2.3 3.1 2.2
-3.00 to -6.00 3.1 3.3 9.0 9.7
Over -6.00 5.5 3.3 21.5 40.6
  Posteriorinen subkapsulaarinen kaihi
-1.00 to -3.00 2.1
-3.00 to -6.00 3.1
Over -6.00 5.5
  Glaukooma
-1.00 to -3.00 2.3
-3.00 to -6.00 3.3
Over -6.00 3.3
  Verkkokalvon irtoaminen
-1.00 to -3.00 3.1
-3.00 to -6.00 9.0
Over -6.00 21.5
  Silmänpohjan rappeuma
-1.00 to -3.00 2.2
-3.00 to -6.00 9.7
Over -6.00 40.6

Mitä suurempi likitaittoisuus, sitä suuremmat ovat myös riskit

Riskisuhde on epidemiologiassa yleisesti käytettävä menetelmä, jolla kuvataan sairausriskiä vertailuryhmään verrattuna. Yllä olevassa taulukossa vertaillaan eri asteisesta myopiasta kärsiviä ja emmetrooppisia henkilöitä.

Myopiaan liittyvien sairauksien riski kasvaa likitaittoisuuden myötä. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että jo vähäiseen myopiaan liittyy elinikäisiä riskejä.

Likitaittoisuuden varhainen hoito on tärkeää, jotta myopia (ja etenkin aksiaalinen pituus) saadaan pidettyä tasolla, joka auttaa vähentämään riskejä.

  1. Holden BA, Fricke TR, Wilson DA et al. Global Prevalence of Myopia and High Myopia and Temporal Trends from 2000 through 2050. Ophthalmology. 2016; 123:1036-42

  2. Morgan P. Is Myopia Control the Next Contact Lens Revolution? OPTICIAN 2016

  3. Gifford P, Gifford KL. The Future of Myopia Control Contact Lenses. Optom Vis Sci.; 93:336-43.

  4. Rose KA, Morgan IG, Ip J, et al. Outdoor Activity Reduces the Prevalence of Myopia in Children. Ophthalmology 2008; 115:1279-1285.

  5. Wolffsohn JS, Calossi A, Cho P, et al. Global Trends in Myopia Management Attitudes and Strategies in ClinicalPractice. Cont Lens Anterior Eye. 2016; 39:106-16.

  6. McCullough SJ, O’Donoghue L, Saunders KJ (2016) Six Year Refractive Change among White Children and Young Adults: Evidence for Significant Increase in Myopia among White UK Children. PLoS ONE 11(1): e0146332. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0146332

  7. Flitcroft DI. The complex interactions of retinal, optical and environmental factors in myopia aetiology. Prog Retin Eye Res. 2012;31(6):622-660